Leijonakuningas
Tietenkin tämä. Oli varmastikin ensimmäisiä elokuvia jotka näin leffateatterissa (muistan täysin elävästi katsoneeni sen kohtauksen 4-vuotiaana kun Scar alussa nappaa hiiren tassuunsa ja aikoo syödä sen). En ole koko ikääni ollut TLK-fani, mutta jossakin vaiheessa innostuin leffasta. En edes muista mitä kautta, mutta pian olin ihan koukussa<3 Juoni on aikuismainen piirroselokuvalle, ja mitä useammin olen sen katsonut, sitä enemmän vaikutun siitä että se toimii ilman mitään ongelmia. Hamlet- vaikutteet omaan silmääni näkyvät, olen jotenkin ihmeellisesti yhdistänyt juonen yhdeksi vaikuttajaksi myös Raamatun Tuhlaajapoika-kertomuksen... mahdollisuus on että olen näin lukenut jostain, tai sitten olen keksinyt sen ihan itse. XD
Siinä siis on kaksi veljestä ja isä, ja toinen veljistä lähtee hillumaan ties minne kun toinen tekee töitä isälleen ja molemmat vähän paheksuvat karannutta veljestä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin palaa takaisin, ja isä ottaa hänet avosylin vastaan kaikesta huolimatta. Nimimerkillä on tullut kuultua se turhankin monesti isoskoulutuksen takia. Tämän lasken tosin huonoksi puoleksikin, koska joskus leffa tuntuu turhan allegoriselta, mutta ei kuitenkaan niin aliviivatulta kuin esim. Narnian tarinat oli.
Hahmot ovat ihania ja jokaisella on persoonassaan syvyyttä, joka joiltakin muilta piirroshahmoilta puuttuu. Laulut ja musiikki ovat niin ikimuistettavan loistavia, että niitä kuuntelee muutenkin kuin vain leffaa katsoessa : D Rakastan kappaletta joka soi kun Simba ja Mufasa painiskelevat ruohikossa ja MUffy kertoo pojalleen kuninkaista tähdissä :'>
Lainaa:
Näin vanhetessa piirtojälkikin on tullut huomattua (ja myös muutama huonokin puoli, kuten suomalainen ääninäyttelykin).
Syringan postia lainatakseni olen kyllä eri mieltä. Piirrosjälki on minusta erittäin hyvää (TLK2:sta EI puhuta), koska pidän siitä että hahmoissa näkyy animaattorin kynänjälki. MYös suomidub on todella hyvä standardiin verrattuna, mutta en ehkä voi sanoa tätä koska olen yksinkertaisesti kasvanut sen kanssa. Mielipideasioista kun ei oikein voi kiistellä : P
Notre Damen Kellonsoittaja
Frollo on paras pahis ikinä : D Tästäki npidän koska juoni on hieman aikuismaisempi kuin yleensä. Loistava kertomus siitä, että vaikka ei näyttäisi/olisi ihan tavallinen ei ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan. Laulut ovat komeaa kuultavaa, ja ensimmäinen kohtaus jossa Clopín kertoo Quasimodon tarinan on ihanan goottilaisen mahtipontinen. Ja kukapa ei pitäisi Frollon laulusta, muistaakseni nimeltään Nuo liekit/Hellfire? Tästä leffasta olen poiminut yhden repliikin lähes päivittäiseen käyttöön (tykkään siteerata asioita toisinaan XD): "Sen siitä saa kun nukkuu suu auki". Gargoilit ovat myös parhautta : D Sopivan hauskoja sidekickeja.
Kiitos jos jaksoitte lukea pitkänpitkän postin. Innostuin vähän kirjoittamaan.