Lion's Land

Beljia //Bella ja Xavi tänne

Sadepisarat kastelivat vaalean naarasleijonan turkkia ja sai sen näyttämään hieman tummemmalta kuin yleensä. Beljia oli kävellyt jo aikansa ja alkoi pikkuhiljaa tuntumaan siltä että kaipaisi jotain seuraa, tylsyys oli ehtinyt jo korvista hännänpäähän. Eteen oli sitäpaitsi ilmestynyt kuivahtanut juomapaikka jonka pohja tosin oli täysin mudassa sateen takia, tummaan liejuun oli painautunut kaikenlaisten eläinten kavioiden ja tassujen jälkiä, oli siellä muutama sammakkokin. Beljine istahti hiekalle ja jäi katselemaan korvat riippuen lammikon jäänteitä miettien epätoivoisesti mitä seuraavaksi tekisi, tai minne menisi. Ideoita ei ollut yhtään, seura olisi toki tuonut piristystä, vaikka sitten riitaa haastava raatolainen tai itseään kehuva jylhäläinen, mikä tahansa kelpasi nyt. Naaras oli niin lysähtänyt ettei olisi huomannut vaikka kokonainen norsulauma olisi rynnännyt sitä kohti. Se heilautteli vaisusti häntäänsä ettei tupsu olisi jähmettynyt mutaan kiinni.

II Tulipa hieno aloitus :') II

Xavi

*Tummanharmaa uros käveli verkkaisesti, pää painuksissa kohti maata, eteenpäin sateen kastelemalla maalla. Vaikka Xavi pitikin sateen tuomasta virkistyksestä, se ei voinut kieltää etteikö sade aina tuonut mukanaa synkkää harmautta. Hyvällä tuulella ollessaan sade piristi, mutta huonolla se vain masensi lisää, aivan kuin koko maailmankaikkeus olisi ollut vastaan. Onnekseen Xavilla oli meneillään hyvä päivä, eikä pisarat vaivanneet sitä lainkaan, vaikka vähän väliä pistelivätkin selkää. Xavi ei ollut varma minne päin oli kulkemassa sillä vaikka uros oli asunut näillä alueilla jo tiesi miten kauan, ei se silti vieläkään osannut kaikkia alueita. Aina tuntui löytyvän jotain uutta ja ihmeellistä, mitä ei välttämättä olisi aikaisemmin osannut kuvitellakaan. Tumma uros heilautti kevyellä päänliikkeellä silmille valuneen harjan pois edestä ja haravoi silmillään ympäristöä.* 'Hei tuollahan on joku!' *Xavi ajatteli pää pystyyn nousten ja ilme kirkastuen. Uros lähti kulkemaan hivenen rivakammin kohti toista leijonaa, joka näkyi istuvan selkä urokseen päin.* 'Onko tuo..?' *Xavi mietti lähestyessään. Toinen leijona näytti hämärästi tutulta, tosin vain siksi, että sateen tuoma hämäryys vääristi istuvan naaraan väritystä Xavin silmissä.* 'Pakko se on olla!' *Xavi ajatteli luullen tuntevansa naaraan. Uroksen ilme kirkastui vielä vähän lisää, saaden näin jopa sen suun kääntymään leveään hymyyn. Xavi teki pikaisen päätöksen ja päätti yllättää toisen. Siksi uros hiljensi kulku tahtiaan ja yritti hiippailla lähemmäs niin hiljaa kuin vain pystyi. Kun uros pääsi aivan toisen lähelle, se loikkasi naaraan viereen ja huusi kovalla äänellä:*
"PÖÖ!"

[ Näyttää muuten tosi tyhmältä kirjotettuna toi pöö. xD ]

Beljia

Beljia kiljaisi kovaan ääneen, niin kovaa että viereisissä puissa sadetta viettäneet lintuparvet pyrähtivät lentoon. Leijonanaaras hyppäsi järkytyksestä ilmaan ja kun tassut taas koskettivat maata, se yritti turhaan tasapainoilla ettei olisi tippunut mutalampeen. Kuului valtava 'läts' kun äsken vielä vaaleaturkkinen leijonaneito makasi nyt selällään mudassa, vain ehkä pieni alue mahan pohjasta oli puhdas, muuten leijona oli kuin mutahirviö. Tasankolaisen sydän hakkasi edelleen tuhatta ja sataa ja vaaleansiniset silmät tuijottivat toista leijonaa, kuka se edes oli.
"Oliko ihan pakko?" Naaras sanoi ja yritti nousta pois kuopasta, turkki tuntui kymmenen kertaa painavammalta kuin ennen, miten siitä saisi edes tuon hirveän ruskean kerroksen pois? Hitaasti Beljine löntysteli lähemmäs tuota tummaa urosta ja jatkoi myrtynyt ilme kasvoillaan.
"Onko sinulla tapana säikytellä tuntemattomia?" Kuorrutettu leijonanaaras istahti maahan ja yritti heiluttaa hännästään mutapaakkuja irti, siitä ei enää todellakaan voinut tiettä että tupsu ja puolet hännästä oli muuta karvaa tummempaa, nyt se oli kokonaan tumma.
'Olisikin tullut seuraksi vaikka ylpeilevä jylhäläinen tai riitaa haastava raatolainen...'

Xavi

*Xavi ei voinut olla nauramatta, kun naaras hyppäsi säikähdyksestä ilmaan ja putosi mutaisaan lampeen. Säikäyttäminen oli onnistunut paremmin kuin uros oli toivonutkaan. Vielä hetken Xavi ehti luulla tuntevansa pelästyttämänsä naaraan, sillä muta peitti mainiosti leijonan turkin oikeat värit ja kuviot, mutta kun naaras alkoi puhua, uros huomasi, ettei tunnistanutkaan ääntä. Hymy hyytyi äkkiä Xavin kasvoilta kun se katsoi mutakuopasta ylös kömpivää, selvästi ärsyyntynyttä leijonaa.*
"Ööh.. anteeksi, luulin että olit eräs toinen." *Xavi sanoi peruuttaen samalla muutaman askeleen kauemmas toisesta. Uros pystyi hyvin kuvittelemaan miten vihainen naaras voisi olla. Ei Xavi itsekään olisi tykännyt, jos joku ihan tuntematon olisi tullut ja säikäyttänyt. Ei ainakaan, jos seuraukset olisivat olleet noin mutaisat. Xavilla kävi hetken mielessä, että sen kannattaisi ehkä lähteä pois paikalta, mutta loppujen lopuksi se olisi ollut ehkä vähän liian tylyä. Ensin aiheuttaa tämä ja sitten häipyä vähin äänin.*
"No eiköhän sade putsaa sinut hetkessä?" *Xavi ehdotti, lievästi kysyvä ilme kasvoillaan ja yritti hymyillä kannustavasti. Eiköhän sade jonkin verran auttaisi, mutta kaikkea likaa se tuskin kuitenkaan poistaisi.*

Beljia

Naaras istui edelleen mutaa valuvana Xavin edessä, se pyöritteli silmiään ja toisti ivallisella äänellä toisen lausetta.
"Luulin että olit eräs toinen. Olisiko kenties kannattanut tarkistaa hieman paremmin?" Nuorukainen näytti hieman, tai aika paljonkin katuivalta, eikä Beljia ollut sille edes suuttunut, vaikka moinen mutakylpy ei kyllä ollut mitenkään mukava kokemus, varsinkaan näin kostealla ilmalla. Se käveli uroksen viereen ja ennalta varoittamatta hyppäsi leijonaa päin niin että toinenkin lentäisi mutalammikkoon.
"Haa, siitäs sait!" Beljine huudahti ja alkoi samalla nauraa, naaras heilautteli iloisena häntäänsä katsellessaan toista.
"Olen muuten Beljia, entäs sinä?" Virnuileva ilme kasvoillaan leijonanaaras käveli kuivahtaneen lammen reunalla siniset silmät tuikkien.

Xavi

*Xavia nolotti koko tilanne. Naaras vaikutti niin vihaiselta, eikä uros osannut sanoa mitään, mikä voisi hyvittää kaiken. Anteeksi oli tehokkain sana, mutta ei sekään näyttänyt tehoavan. Tai niin Xavi luuli. Uros päätti, että ensi kerralla se varmistaisi säikäytyksen kohteen olevan oikea ennen kuin tekisi mitään. Tai olihan se tälläkin kertaa ollut varma tuntevansa naaraan, mutta olikin erehtynyt. Vahinkoja sattui kaikille, pitäisi muidenkin se ymmärtää.
Xavi seurasi katseellaan Beljiaa, joka liikkui lähemmäs, eikä osannut vieläkään sanoa mitään. Ei kai naaras ollut lähdössä pois? Ei Xavin ollut tarkoitus suututtaa toista niin, että se lähtisi pois. Aivan pian tumma uros sai huomata erehtyneensä luulemaan, että Beljia oli lähdössä. Uros säpsähti naaraan yhtäkkistä hyppyä kohti ja kuten Beljia oli suunnitellut, Xavi lennähti mutalammikkoon.*
"Noni kiva.." *Xavi sanoi närkästyneenä, mutta hymyili pienesti. Tästä uros tiesi, ettei naaras enää ollut vihainen, jos koskaa oli ollutkaan.*
"No onko nyt hauskaa Beljia?" *Xavi kysyi virnistellen samalla, kun kampesi itseään ylös mudasta. Eipä vaalea naaras ollut enää ainoa, joka oli saanut uuden värityksen.*
"Voit kutsua minua Xaviksi." *Uros vastasi toisen kysymykseen ja päästyään tasaiselle maalle, uros käveli Beljian vierelle ja ravisteli turkkiaan niin, että mahdollisimman paljon mutaa lentäisi naaraan päälle.*
"Haa, siitäs sait!" *Xavi hihkaisi samoilla sanoilla mitä Beljia oli käyttänyt ja pakeni muutaman askeleen kauemmas toisesta, hymyillen leveästi. Ei tämä tapaaminen ollutkaan alkanut niin huonosti kuin Xavi oli ensin luullut.*

Beljia

Naaras nauroi edelleen sille että uros oli lentänyt samaiseen mutalätäkköön, ja juuri sopivasti keskelle sitä. Siellä se myös esitteli itsensä Xaviksi.
"On toki" Beljine naureskeli toisen hassunkurisille kommenteille siitä oliko toisella nyt hauskaa, kai sen nyt kuka tahansa näki että oli? Sitten suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva uros nousi mudasta ja tuli ravistelemaan ne naaraan päälle, josta se vain alkoi nauraa enemmän hyppiessään Xavin perässä.
"Eiköhän mennä etsimään jostain toinen lampi?" Mudan kuorruttama naaras sanoi hieman rauhoittuneempana ja katsoi kysyvästi sinisillä silmillään. Häntätupsu oli jo kovettunut epämuodostuneeksi möykyksi, muuten muta oli vielä sellaista että sen ehkä saisi jotenkin pois turkista. Pieniä sadepisaroita tipahteli yhä, mutta nyt olisi voinut mieluummin toivoa rankkasadetta.

Xavi

*Beljian kysymyksen kuullessaan Xavi nyökkäsi.*
"Ehkä se olisi paras." *Uros vastasi ja virnisti. Kauttaaltaan mutainen turkki ei tuntunut mitenkään erityisen hyvältä. Ei, vaikka suurimmat irtomudat oli jo ravisteltu pois. Loput mudat olivat kiinnittyneet syvälle Xavin tummaan turkkiin kuin loiset, eikä niitä ihan heti ilman vettä saisi pois. Tuskin vuoden rankinkaan sade, jos sellainen iskisi, onnistuisi puhdistuoperaatiossa täydellisesti. Varsinkaan se ei voisi puhdistaa uroksen komeaa harjaa, jonka jokaiseen väliin tuntui tunkeutuneen iljettävää mönjää.*
"Tunnetko sinä nämä paikat? Mistähän päin sellainen lampi voisi löytyä?" *Xavi kysyi Beljialta. Uroksella oli sellainen aavistus, että nyt oltiin Jylhämaassa ja koska naaras oli väriltään vaalea, saattoi hyvinkin olla mahdollista, että tuo tunsi paikat ennestään.*

[ Sori lyhyttä. :P ]

Beljia

Naaras käänsi katsettaa hieman loitommalle.
"Oikeastaan en, en ainakaan varmasti..." Se aloitti, koko mutaantuminen oli ollut hetken mielijohteesta ehkä ihan hauskaakin, mutta seuraukset sitäkin inhottavammat.
"Muistaakseni tuollapäin oli pieni puro, jos se vaikka auttaisi?" Leijona kysyi toiselta ja katseli maailmaa kulmiensa alta, se yritti vetäistä kasvoilleen vienon hymyn. Uros vaikutti kovin mukavalta, vaikkakin kovin nuorelta. Eihän Beljine itsekkään ollut mikään ikäloppu, mutta silti.

Tummakorvaisen leijonan häntätupsu heilahteli kun se nopeutti hieman tahtiaan, se huikkasi Xaville että kannattaisi kävellä ehkä hieman nopeammin että olisi edes jonkinmoinen toive saada töhnä pois turkista. Aurinkokin valitettavasti alkoi tulla esiin pilvien takaa, niin että kohta leijonat olisivat kunnon panssarikerroksen peittelemiä.

// Juu unohin tän kokonaan, sori =)

Xavi

Xavi nyökkäsi Beljian vastaukselle.
"Eiköhän mennä katsomaan." Uros vastasi lyhytsanaisesti. Olisi tosiaan mukava saada mudat mahdollisimman nopeasti pois. Liian hyvin kovettuneiden mutapaakkujen pois saaminen ei sitten olisikaan enää niin helppo juttu, vaikkakin mahdollista sekin.
Xavi lähti naaraan vanavedessä kävelemään kohti mahdollista helpotusta, kunhan määränpää vain olisi sopivan kävelymatkan matkan päässä. Olihan sekin vaara olemassa, että Beljia muisti aivan väärin, eikä mitään puroa ollut olemassakaan. Tai oli, muttei lähimaillakaan.
"Kuinka pitkällä se siis olikaan?" *Uros kysäisi varmistukseksi vaalealta naaraalta. Aurinko oli tullut yhä vain enemmän esiin ja mutakökkäreet olivat alkaneet hyvää vauhtia kovettumaan.

[ Hups et oo ainoa joka unohti :P ]

Beljia

"Älä nyt hätäile...." Naaras sanoi ja kiri vauhtiaan, mutakerroksinen turkki alkoi joka hetkellä käymään enemmän epämiellyttäväksi. Se vilkuili joka suuntaan, kunnes kuuli ruohikon takaa vaimeaa veden ääntä. Puron solinaa, joka oli todellakin vaimeaa, tuskin sitä edes kuuli. Beljia käveli varovasti puron viereen ja naurahti vaimeasti, ihan vain huonon epäonnen takia.
"Tuota noin...se on sitten pieni..." Se sanoi katsoessaan erittäin minimaalista kirkkaan veden virtauskohtaa ja kääntäessään sitten katseensa urosta kohti.
"Toisaalta jos oikein yrittää niin kai siitä jotain apua saattanee olla..." Mutapäällysteinen leijona sanoi epävarmuutta huokuvalla äänellään ja käveli seisomaan puron päälle. Se ylsi peittämään vain tassut, ei yhtään enempää.

// Jeps, sori taas kesto :'))

Xavi

Xavi kulki Beljian vanavedessä ja rukoili syvältä sydämestään, että naaraan muistelema puro tai joki tai lampi tai mikä tahansa missä oli vettä löytyisi ja pian. Turkki tuntui aivan siltä kuin se painaisi pari tonnia ja kuuma aurinko vai haittasi lisää. 'Minun tuurilla lähin vesi on kuitenkin kahden kymmenen kolometrin päässä.' Xavi ajatteli harmissaan ja juuri silloin kuulikin toisen toteamuksen. Tumma uros tunki itsensä Beljian vierelle ja jäi tuijottamaan suu auki pienen pientä puroa. Xavista ei ollut koskaan tuntunut näin tuskaiselta. Turkki oli jo aivan kuivunut täyteen mutapaakkuja, eikä aina vain kovempaa porottava auringonpaiste auttanut yhtään mitään.
"Et ole tosissasi. Tuonko takia vaelsimme ties minne, todennäköisesti vain kauemmas jostain paljon isommasta vesipaikasta?" Xavi kysyi epäuskoisena, koska tuo näky oli jotain niin odottamatonta. Eihän siinä mitää kuivuneita kökkäreitä millään saisi pois! Ei vaikka lilluisi siinä selällään koko päivän ja seuraavan.
"No, ei kai siinä mitään menetä, jos kokeilee." Xavi totesi lähinnä epäuskoiselle itselleen ja asteli upottamaan tassunsa veteen. Uros huokaisi syvään, mietti hetken ja heittäytyi sitten selälleen tuohon minimaaliseen puroon.
"Kokeile, tämä ainakin viilentää vähän." Xavi sanoi ja yritti hymyillä pienesti, vaikka olo olikin tukala.

Xavi

Xavi poistuu paikalta.